Fundamentalismi 1
(Christian Fundamentalism 1)

Uskovien tuntomerkit vaihtuvat ja merkitsevät eri asioita eri ihmisille. Mikä on fundamentalisti ja mitkä ovat kristityn fundamentalistin tuntomerkit? Eteläafrikkalainen professori Malan on mielestäni hienosti määritellyt, mitä kristityn fundamentalismi on. Tiedän, että on toistenkin tekemiä määritelmiä, mutta minä tuen täysin professori Malanin versiota ja minusta tuntuu, että hänen tutkielmansa on niin tärkeä, että jätän nyt toisten artikkelien kirjoittamisen sivuun ja keskityn nyt näiden julkaisuun. - Anton Bosch.

On olemassa niin monia kristillisen uskonnon suuntia ja tapoja, että usein kysellään: mikä on oikea? Uskovat, jotka lujasti pitävät kiinni Raamatun perusilmoituksesta, periaatteista ja arvoista, leimataan fundamentalisteiksi, konservatiiveiksi tai evankelisiksi. Tämän määritelmän piirteet tullaan käsittelemään suhteessa terveeseen uskoon.

Kristillisessä fundamentalismissa on 32 pääperiaatetta:
Raamatun auktoriteetin tunnustaminen. Raamattu on alkuperäisessä kieliasussaan kirjaimellinen ja erehtymätön Pyhän Hengen innoittama Jumalan Sana. Se sisältää pelastuksen todellisen tiedon Jeesuksessa Kristuksessa, ja tarjoaa myös varman perustuksen usonelämäämme kaikilla alueilla: “Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut” (2.Tim.3:16-17). Jumala on ylin auktoriteetti maailman kaikkeudessa ja hänen kaikkivaltiutensa antaa hänen ilmoitukselleen (Sanalleen) arvovallan. Jos meillä on Jumalan pelko, me hyväksymme hänen Sanansa arvovallan ja vaellamme tunnollisesti sen valossa. Jumala lupaa siunauksia, jos me emme poikkea hänen Sanastaan (5.Moos.5:32; Jes.66:2; Ilm.3:8). Mutta Jumalan tuomiot lepäävät niiden yllä, jotka kääntävät selkänsä hänelle, hylkäävät hänen auktoriteettinsa ja väheksyvät hänen Sanaansa.

Kirjaimellinen Raamatun tulkinta. Kirjaimellinen, kieliopillis-historiallinen Raamatun tulkinta on perustekijä evankeliselle kristillisyydelle. Jumala tarkoitti sitä, mitä hän sanoi kunakin aikana sen ajan ihmisille. Kuvaannollinen kieli ja symbolismi tulee rajoittaa vain niihin Raamatun kohtiin, joita Raamattu haluaa ymmärrettävän sillä tavalla. Sääntö on: Kun pelkistetty sanan ilmaisu on täysin ymmärrettävä, ei tule etsiä muita merkityksiä. Ja jos on käytetty vertauskuvia, niillä yleensä on vastaava tarkoitus, eikä niitä pidä tulkita allegorisesti. Seitsemänpäinen peto esimerkiksi ei ole abstraktinen käsite, mikä olisi tulkittava allegorisesti, vaan vertauskuvallinen kuvaus persoonasta, antikristuksesta. Kuvaannollisia nimiä on usein käytetty Raamatussa tuomaan esille määrättyjä moraalisia tai hengellisiä ominaisuuksia jossakin henkilössä. Kuten Jeesusta on kuvattu maailman valkeutena, elämän vetenä ja leipänä, Jumalan Karitsana jne. Kun ihmiset poikkeavat pois kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta, esimerkiksi väittäen Israelin olevan seurakunta, että Jeesus nousi vain vertauskuvallisesti kuolleista, he julistavat omaa, subjektiivista sanan tulkintaa, ja he näin muuttavat täysin alkuperäisen sanan merkityksen.

Hengellistämisen hylkääminen. Apostolit ja alkuseurakunnan isät pitivät kiinni selvän sanan periaatteesta tulkitessaan Raamattua. He hyväksyivät sen, että sanalla on vain yksi perusmerkitys. Sitä seuraavina vuosisatoina, tuo suhtautuminen sanaan enimmäkseen hyljättiin. Origen (185AD) on allegorisen tulkinnan isä ja on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Häneen teki voimakkaan vaikutuksen kreikkalainen filosofi Plato ja hän yritti yhdistää filosofiaa ja kristillistä oppia. Hän piti Raamattua kirjana, joka oli täynnä symboleja ja allegorisia rakennelmia, ja siksi sitä ei voitu tulkita kirjaimellisesti. Hänen mielestään Raamatun todellinen tarkoitus löytyi filosofis-hengellisessä tiedossa, johon jokaisen uskovan tuli pyrkiä. Hänen mielestään ei ole kirjaimellista Kristuksen Valtakuntaa maan päällä, eikä persoonallista antikristusta, joka hallitsee maailmaa 7 vuotta ennen Kristuksen tuloa. Allegorisella Raamatun tulkinnalla on hyvin epäilyttävä maine, koska Raamattua ei tulkita Raamatun pohjalta, vaan sitä pidetään filosofisena, abstraktisena kirjana, salaisine merkityksineen. Tällainen lähestymistapa on vielä vallalla reformoidussa teologiassa, koska reformoijat sekä heidän seuraajansa hylkäsivät Jumalan tarkoittaman syvemmän merkityksen, johon myöskin liittyy kirjaimellinen Israelin ennalleen saattaminen. Soluryhmiä ja muita ryhmittymiä seurakunnissa kannustetaan tutkimaan Raamatusta eri merkityksiä hengellistämällä niitä. Kullekin yksilölle jokin jae voi merkitä jotain aivan eri asiaa. Ja niin he eivät hyväksy jakeen alkuperäistä merkitystä. Fundamentalistit eivät voi hyväksyä tällaista Raamattuun suhtautumista. Saman totuuden eri käyttömahdollisuudet ovat oikein, mutta Raamatun ilmoituksen täysin erilaiset tulkinnat eivät ole oikein.

Hengellisten totuuksien hyväksyminen. Kirjaimellinen tulkinta myös hyväksyy täysin Raamatun hengellisen sanoman. Hengellistävien teologien väitteellä ei ole katetta, että vain he ymmärtävät Raamattua hengellisesti ja fundamentalistit kirjaimellisesti, siten kieltäen sen hengelliset totuudet. Tuo väite sanoo, että vain he ovat hengellisiä ja me emme ole. Totuus on se, että me hyväksymme jokaisen jakeen alkuperäisen merkityksen. Jos jonkin jakeen alkuperäinen merkitys on hengellinen, me hyväksymme sen tietysti hengellisenä sanomana. Me emme yritä muuttaa Raamatun kohtia, joilla on ilmeinen hengellinen merkitys. Meidän ymmärryksemme mukaan ei ole viisasta hengellistää koko Raamattua ja näin poistaa Raamatun alkuperäinen merkitys ja heikentää sen arvovalta. Ei ole mitään tervettä pohjaa todelliselle hengellisyydelle jos Raamatulla ei ole arvovaltaa.

Teologinen konservatismi. Fundamentalisti uskova on konservatiivinen, koska hän on sitoutunut tulkitsemaan ja toteuttamaan Raamatun sanomaa alkuperäisessä merkityksessä. Ihmiset, jotka ottavat vapauksia ja muuttavat kirjoitusten alkuperäistä tarkoitusta hengellistämällä tai allegorisoimalla, toimivat liberaaleina omatahtoisesti. He eivät kunnioita Jumalan sanan alkuperäistä merkitystä ja päättävät itse mitä muita merkityksiä he siihen lisäävät. Noilla omatahtoisilla liberaaleilla Raamatun tulkitsijoilla ei ole mitään rajoja. Monet heistä muuttavat kirjaimellisen taivaan, helvetin, paholaisen, antikristuksen, Israelin ja Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan merkityksen omilla radikaaleilla, Raamatusta poikkeavilla selityksillään. He jopa menevät niin pitkälle, että kieltävät joidenkin niiden olemassaolon. Liberaalisten olettamuksiensa tueksi he väittävät, että Raamattu oli kirjoitettu vanhanaikaisen maailmankatsomuksen mukaan, kun ihmiset vielä uskoivat lohikäärmeisiin, paholaiseen ja helvettiin. Modernistit sanovat, että Jumalan ilmoitukset Raamatussa perustuivat primitiiviseen taikauskoon, ja sen perusteella he kirjoittavat koko Raamatun uudelleen. Jumala tulee ankarasti rankaisemaan heitä, kuten Raamatun viimeisessä luvussa sanotaan. (Ilm.22:18-19).
Jatkuu....

Prof. Johan Malan, Middelburg, South Africa (February 2008)